Ja loppusaldoksi jäi…

Blogini keräsi eilisen aikana yhteensä 93 kävijää. Satanen ei mennyt rikki, joten olen siis sittenkin edelleen pettynyt porvareihin. Ei ne olekaan aivan niin ihania.

Kovaa tekstiä muuten alkoi tulla paluupostissa loppuillasta. Toistetaanpa vielä mitä nimimerkki Hra. Yliopisto heitti: ”Joo, aika moista tuubaa kirjoittaa kaveri! Valitettavasti kirjoituksestasi huokuu sellainen saamattomuus ja itkemisen meininki. Tollaiset kaverit yleensä itkevät kun itsellä ei ole tekemistä ja eikä saa mitään aikaan. No, ei muuta tsemppiä bisnekseen ja hauska nähdä sieltä jotain aikaansaannosta. Mutta, palaute on aina hyvä antaa ja annan itsekin lehteä lukiessani kritiikkiä värimaailmasta ja ulkoasusta. Niin ja sellaista vielä, et yksinyrittäminen toimii salettiin ”

Totta tosiaan, palautetta on aina hyvä antaa. Tosin luonnollisesti leimaudut sitten saamattomaksi itkijäksi. En mä omasta mielestäni paljoa sitä tekstiä kirjoittaessani itkeny, sen enempää ainakaan kuin normaalisti…

*snif*

Aikaansaavuus? Eikös se ole kauheen vaikeeta ja pitää tehdä juttuja ja herätä kauheen aikaisin aamulla ja esittää fiksua ja…

No mutta jos hetkeksi vakavoidutaan, niin kertokaa nyt tiimiakatemialaiset edes, että onko teillä niitä kulttuurialan osuuskuntia siellä vai ei? Jos on, niin mitä ne tekevät? Jos ei ole, niin miksi ei?

Lukekaa näitä kirjoituksia. Löytäkää niitä pointteja ja vastatkaa niihin sen sijaan, että keskittyisitte mielipiteen esittäjän hirttämiseen.

Tuleeko vastaanotto olemaan yhtä lämmin sitten siellä paikanpäällä, kun tulen käymään ja muuttamaan käsityksiäni?

Vielä keksin sanottavaa. En nimittäin ymmärrä kommentoijan valitsemaa nimimerkkiä. ”Hra. Yliopisto” tuskin viittaa kommentoijan omaan opinahjoon, sillä Tiimiakatemiahan tuottaa tradenomeja. Ja jos se viittaa minuun, niin opiskeluhistoriani kattaa suurimmaksi osaksi amk:ta, vaikka FM:n oppiarvo tuossa tuli myös vast.ikään saamattomuuksissani vahingossa otettua. Itkin sille.

Porvarillisen limboilun ytimessä: Onnellisia ovat siis…

On tietysti hieman mautonta repiä jollekin tulevaisuuteensa positiivisesti suhtautuvalle opiskelijaraasulle uusi persreikä, mutta koska kyseessä on kuitenkin joku kokoomusnuoriin kuuluva seuraava Jorma Ollila, niin turhaa tässä selkärankaa kasvattamaan.

Kävimme elokuvissa tuossa illalla ja hetken mielenhäiriöstä käteeni osui Tiimiakatemian julkaisema Tiimiakatemia magazine (porvalliseen visioon ei näemmä kuulu kyky keksiä omaperäisiä tuotenimiä). Lehden päätoimittaja Petrus Piironen kirjoitti pääkirjoituksessa muun muassa seuraavaa: ”Voikin olla, että olet lopen kyllästynyt muutokseen ja taantumaan, joista mediat toitottavat päivästä toiseen. Voi myös olla, että kyseiset aiheet saavat kylmät väreesi liikkeelle. Olet kenties sijoittajana huolissasi sijoituksistasi, yrittäjänä huolissasi yrityksesi menestyksestä, tai työntekijänä työpaikastasi. Opiskelijana saatat olla huolissasi tulevaisuuden työmarkkinoista.” (Noin niin kuin sivuhuomautuksena yksikön toisen persoonan käyttö ei ole asiatekstissä ikinä suositeltavaa, mutta voin olla nykyään yksin mielipiteeni kanssa)

Ketkä puuttuvat Petruksen huolta täynnä olevien ihmisten listalta? Työttömät! Onnellisia ovat siis työttömäksi joko muutoksen myötä jääneet tai jo aiemmin työttömyyden kohtaamat. Tämähän on loistava näkemys, kuin suoraan yt-neuvottelut loppuun käyneen firman pomon suusta.

Muuten sitten lehti olikin aika normi porvarisettiä. Kovasti suitsutettiin Tiimiakatemian ohjauksessa, tai mikä lie akatemian rooli onkin, menestyneitä osuuskuntia. Kulttuurialan osuuskunnat saatikka varsinaiset yritykset loistivat poissaolollaan, luonnollisesti. Tai on se sikäli hämmästys, että kyllähän Jyväskylän AMK:ssa muistaakseni on ainakin viestinnän koulutusohjelma. Eipä porvarillisuuteen kuulu kulttuurin harrastaminen muutoin kuin ostamalla se oman olohuoneen väreihin sointuva taulu taidegalleristilta. Siinä mitään maalauksen merkityksiä silloin tarvitse avata. Pyh mitään hermeneutiikkaa kun pitää painaa tulosta niin maan perkeleesti.

Jeps. Olen muuten perustamassa ihan vakavissaan jonkinlaista yhden miehen yritystä. Aion edetä suunnitelmissani, vaikka Tiimiakatemia magazinen kaltaiset porvarilimboajat minut kovasti yrittävät saada toisiin aatoksiin käyttämällä sanoja kuten muutos, yksilösuoritus, johtajuus, valmennus, onnistuminen ja… *oksennus* ”bisnessmaailma. Vaikka miten yrittäisivät. Tässähän ei sitten muuten ole kyse siitä, että kokisin yrittäjyyden jotenkin vaikeana tai uhkaavana. Pikemmin tässä on kyse siitä, että tyypillinen porvariarvomaailma on vaan niin elämänhalun vievää… heh… limboilua, että tekisi mieli lyödä itseään vasaralla päähän että pääsisi näistä suunnitelmista eroon. Tiimiakatemia magazinen ulkoasu kuvastaa parhainten sitä mitä tarkoitan: nätti kiiltävä etusivu, mutta tyhjyyttä ja pinnallisuutta kumiseva sisältö. Jokainen perkeleen aukeama eri värillä, sekä painomusteen haju, joka aivan oikeasti aiheutti minulle päänsäryn.