Porvarillisen limboilun ytimessä: Onnellisia ovat siis…

On tietysti hieman mautonta repiä jollekin tulevaisuuteensa positiivisesti suhtautuvalle opiskelijaraasulle uusi persreikä, mutta koska kyseessä on kuitenkin joku kokoomusnuoriin kuuluva seuraava Jorma Ollila, niin turhaa tässä selkärankaa kasvattamaan.

Kävimme elokuvissa tuossa illalla ja hetken mielenhäiriöstä käteeni osui Tiimiakatemian julkaisema Tiimiakatemia magazine (porvalliseen visioon ei näemmä kuulu kyky keksiä omaperäisiä tuotenimiä). Lehden päätoimittaja Petrus Piironen kirjoitti pääkirjoituksessa muun muassa seuraavaa: “Voikin olla, että olet lopen kyllästynyt muutokseen ja taantumaan, joista mediat toitottavat päivästä toiseen. Voi myös olla, että kyseiset aiheet saavat kylmät väreesi liikkeelle. Olet kenties sijoittajana huolissasi sijoituksistasi, yrittäjänä huolissasi yrityksesi menestyksestä, tai työntekijänä työpaikastasi. Opiskelijana saatat olla huolissasi tulevaisuuden työmarkkinoista.” (Noin niin kuin sivuhuomautuksena yksikön toisen persoonan käyttö ei ole asiatekstissä ikinä suositeltavaa, mutta voin olla nykyään yksin mielipiteeni kanssa)

Ketkä puuttuvat Petruksen huolta täynnä olevien ihmisten listalta? Työttömät! Onnellisia ovat siis työttömäksi joko muutoksen myötä jääneet tai jo aiemmin työttömyyden kohtaamat. Tämähän on loistava näkemys, kuin suoraan yt-neuvottelut loppuun käyneen firman pomon suusta.

Muuten sitten lehti olikin aika normi porvarisettiä. Kovasti suitsutettiin Tiimiakatemian ohjauksessa, tai mikä lie akatemian rooli onkin, menestyneitä osuuskuntia. Kulttuurialan osuuskunnat saatikka varsinaiset yritykset loistivat poissaolollaan, luonnollisesti. Tai on se sikäli hämmästys, että kyllähän Jyväskylän AMK:ssa muistaakseni on ainakin viestinnän koulutusohjelma. Eipä porvarillisuuteen kuulu kulttuurin harrastaminen muutoin kuin ostamalla se oman olohuoneen väreihin sointuva taulu taidegalleristilta. Siinä mitään maalauksen merkityksiä silloin tarvitse avata. Pyh mitään hermeneutiikkaa kun pitää painaa tulosta niin maan perkeleesti.

Jeps. Olen muuten perustamassa ihan vakavissaan jonkinlaista yhden miehen yritystä. Aion edetä suunnitelmissani, vaikka Tiimiakatemia magazinen kaltaiset porvarilimboajat minut kovasti yrittävät saada toisiin aatoksiin käyttämällä sanoja kuten muutos, yksilösuoritus, johtajuus, valmennus, onnistuminen ja… *oksennus* “bisnessmaailma. Vaikka miten yrittäisivät. Tässähän ei sitten muuten ole kyse siitä, että kokisin yrittäjyyden jotenkin vaikeana tai uhkaavana. Pikemmin tässä on kyse siitä, että tyypillinen porvariarvomaailma on vaan niin elämänhalun vievää… heh… limboilua, että tekisi mieli lyödä itseään vasaralla päähän että pääsisi näistä suunnitelmista eroon. Tiimiakatemia magazinen ulkoasu kuvastaa parhainten sitä mitä tarkoitan: nätti kiiltävä etusivu, mutta tyhjyyttä ja pinnallisuutta kumiseva sisältö. Jokainen perkeleen aukeama eri värillä, sekä painomusteen haju, joka aivan oikeasti aiheutti minulle päänsäryn.