Bäkkiin! Joensuuhun! Ja blogaamaan!

Sähköpostiini kilahti ilmoitus uudesta kommentista erääseen kirjoitukseeni, mikä sai minut muistamaan tämän blogini pitkästä aikaa.

Ja kaikkeahan tässä on ehtinyt tapahtuakin. Laitoin tosiaan firman tossa pystyyn, ja ekat puoli vuotta onkin takana. Kesä oli vähän nihkeämpää, mutta nyt on pari kuukautta pitänyt aikamoista kiirettä positiivisessa mielessä. Mikä hienointa, kiirettä näyttäisi pitävän tulevaisuudessakin. Ei että tämmöisiä asioita itse arvottaisin kovin korkealle, mutta firma alkoi tuottaa jopa voittoa! Vaikka piti ostaa kalliita työkaluja!

Ja kaikki ilman Tiimiakatemian oppeja, humanistisia arvoja noudattaen!

Niin, muutettiin muuten Joensuuhun, ostettiin mukava asunto. Aivan, ostettiin. Kuten eräs kaverini totesi, niin nyt sitten koitti Aalto-maljakko -ikä. =/

Kuolema taiteiden ja kulttuurin tutkimukselle

Joo-o, täytyy olla kiitollinen että omat opinnot ovat takana päin. Tulevaisuuden opiskelijoilla kun ei välttämättä ole minkäänlaista mahdollisuutta tässä maassa opiskella niin hienoja asioita, joista olen itse päässyt nauttimaan.

Tekniikka vetää pidemmän korren

Lahjoitusvaroja ei voi ohjata suoraan tiettyyn tutkimukseen. Silti yliopistoväki pelkää, että rahoitusta virtaa yliopistoihin, joissa on vahvaa tekniikan ja kaupan alan tutkimusta. Nämä alat saavat jo nyt runsaasti yritysrahoitusta hankkeiden kautta.

- Näkisin, että tekniset yliopistot saavat helpommin rahaa yritysmaailmalta kuin monitieteiset yliopistot, arvioi Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa. (lähde)

Ei näköjään riitä, että tähän maahan on perusteilla yksi porvareiden runkkuparatiisikoulu. Pitää ne entisetkin muuttaa sellaisiksi. Nokia kiittää ja kumartaa. Toiseen suuntaan.

Mitä seuraavaksi, meinaakohan porvarihallitus haluta museoistakin voittoa tuottavia yrityksiä?

Hei hei taiteet, hei hei mahdollisuudet nauttia kulttuurista.

Uuh beibe uuh…. Näin blogataan

Juu joo, väitin meneväni nukkumaan, mutta pleikkarin Flight Simulator piti hereillä.

Näin ja näin blogataan. Ja ehkä myös näin. Näillä katiskoilla kertyi tiistain aikana 343 kalaa. Valittaminen kannattaa aina.

343 käyntiä. Enpä arvannut minkälaiseen ampiaispesään tulin törmänneeksi kirjoittaessani jotain kritiikinkaltaista Tiimiakatemia Magazinesta, tai varsinkin härnätessäni näkemyksiä analysoimalla tiimiakatemialaisten omia blogikirjoituksia.

Noh, nyt täytyy vanhan todeta, että eiköhän tuo kyseinen aihe ala olla tässä. En voi luvata, ettenkö joskus tulevaisuudessa saattaisi käsitellä Tiimiakatemiaa jossakin kirjoituksessani, mutta lupaan jättää aiheen tällä erää rauhaan ainakin näiden teemojen osalta, mistä nyt keskustelimme. Ainoastaan jos blogiini tulee vielä kommentti, joka mielestäni vaatii vastausta, tulen jatkamaan aiheen käsittelyä. Muussa tapauksessa en. En välttämättä hyväksy Tiimiakatemian käyttämiä opetusmenetelmiä ja niiden myötä välittyvää raadollista ideologiaa, mutta kerran niitä puolustavat kaikkein raivoisammin opettajien eiku valmentajien sijaan opiskelijat itse, niin ilmiselvästi menetelmät sopivat heille. Tai ainakin 92 prosentille heistä.

Jos jollakin meni herne erittäin syvälle nenään, niin muistakaa, että pienestä piruilusta huolimatta tällä kertaa riitelivät asiat. Eivät ihmiset. Vai mitä?

Löytyisiköhän muuten Jyväskylän Delta-Auton työntekijän pitämää blogia…. hmm… *petrusmainen mietiskelyilme*

PÄIVITYS: 344 kävijää onkin virallinen luku. Miten niin pitkä häntä ei ole toteutunut? Kyllä näiden lukujen ansiosta mulla on nyt housuissa sellanen pitkä häntä, että taitaa vielä seuraavanakin yönä olla kivaa. Tilastoporno, uuh…

Saitko potkut? Ei hätää, johtajallesi se on suorastaan kasvattava kokemus

Oletko miettinyt, millaisen johtajan alaisuudessa saatat työskennellä nyt tai tulevaisuudessa? Tiimiakatemian johtajuusopit näyttävät mallia, kuten Rehellisen miehen blogi osoittaa:

Ei varmasti ole kovinkaan montaa yliopistoa tai ammattikorkeakoulua, jossa toisilla opiskelijoilla on noin suuri vastuu noinkin tärkeässä asiassa. Käytännössä siis toisella opiskelijalla on tietyin perustein mahdollista keskeyttää toisen opiskelijan opinnot tässä yksikössä. Se tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Teoriassa sen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta koska meillä tiimiyritys on se asia minkä kautta täällä opitaan, niin erottamisen jälkeen opiskelu on käytännössä mahdotonta. Tavallaan tuo on aika pelottava ajatus, mutta toisaalta tuollaisen asian läpikäyminen on todella kasvattavaa. (lähde)

Tässä siis lohduttavia sanoja 700 Nokian ja 700 Metson työntekijälle. Ei nimittäin mitään hätää, juuri Sinun potkujen ansiosta entinen pomosi on nyt paljon parempi ihminen.

Syö tai tule syödyksi

Mitä enemmän tutkin Tiimiakatemian toimintaa, sitä jännemmältä kyseinen opinahjo vaikuttaa.

Tiimiakatemiassa omat koirat näemmä purevat. Ote erään tiimiakatemialaisen blogista: “Viime viikolla torstaina päätimme tiiminä ettei 3 henkilöä jatka enää meidän tiimiyrityksessä Cromitassa (–) Hankala se on myös sen takia, että jouduimme erottamaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat hyviä tyyppejä ja kavereita. (–) Katsoimme kaikki tiimiläiset läpi ja mietimme ketkä ovat meidän tiimin huippuyksilöitä, ketkä melkein täyttävät huippuyksilön kriteerit eli ydinpelaajat ja ketkä olivat ydinporukan ulkopuolella. Meillä oli kolme kriteeriä: Ensimmäisenä oli liiketoiminnallinen kriteeri eli rahantuonti (no ylläri -yargock huom.), toisena henkilön asenne toimintaan ja kolmantena arvot. Eli pelkkä rahantuonti ei ollut riittävä syy jatkaa ryhmässä (niinkö? -yargock huom.) (–) Toisaalta jos meidän toiminta olisi jatkunut vanhalla tavalla, niin silloin meidän tiimi olisi saattanut vaikuttaa vielä suuremman osan elämään negatiivisesti. Totta kai tuo on pelkkää hypoteettista arvailua enää tässä vaiheessa kun päätökset on tehty (–) Ehkä suurin erottamiseen johtanut syy oli asema tiimissä.“

Ja minä hölmö luulin tiimityöskentelyn tarkoittavan lojaaliutta ryhmän kaikkia jäseniä kohtaan, myös huonoina hetkinä. Varsinkin kun kerran jäsenet olivat vieläpä “hyviä tyyppejä”. Eipä tarvitse enää näidenkään porvarien toitottaa, että hyvät tyypit pärjäävät työmarkkinoilla aina. Mitäs läksit, mitäs jouduit sellaseen asemaan että sun pitää nyt niinku lähtee vetää täältä…

Oletettavasti sama henkilö nimellä Juha Hyden muuten kirjoitti Tiimiakatemia magazinessa 1/09 jutussa “Rehellisen miehen kolumni” seuraavaa: “Ihmiset ovat perusluonteeltaan laiskoja, eivätkä jaksa etsiä sitä omaa juttua ja luottavat mielipidevaikuttajiin, musiikkiohjelmiin ja hittilistoihin. Toisaalta ryhmään kuulumisen tarve on ollut aina tärkeä osa ihmisluonnetta, joten on hyvin ymmärrettävää että näin käy.” Tota… minähän en siis nyt väitä tässä yhtään mitään (normaalit disclaimerit paikallaan), mutta henkilön, joka väittää ihmisen perusluonteen olevan laumasieluinen laiskimus, voitaisiin ehkä joidenkin mielestä sanoa olevan melko ylemmyydentuntoinen. Jos minun potkuistani olisi päättämässä tällainen henkilö, niin saattaisi ottaa pattiin.

Harkitsetko opiskelua Tiimiakatemiassa? Harkitse vielä hetki, sillä: “Tiimi voi siis erottaa tiimiläisen, jos tilanne sitä vaatii.” Ja huom, jos näin käy, voi loppuelämäsi näyttää huomattavasti erilaiselta mitä Tiimiakatemiaan mennessäsi odotit: “Käytännössä on parempi, että hän hakeutuu opiskelijaksi ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusalan muihin koulutusohjelmiin.”

On se hurjaa hommaa näköjään tuo yrittäminen. Jo opiskeluvaiheessa, jolloin vasta opitaan, ollaan tulosvastuussa. Mikäli ryhmähenki sitten sattuu kääntymään itseäsi vastaan, niin se on voi voi.

Heitän vielä kysymyksen Tiimiakatemian opettajille: Oletteko tosiaan sitä mieltä, että parikymppinen opiskelija on niin kypsä ja elämänkokemusta omaava henkilö, että hän voi päättää yhtikäs mistään sellaisesta, mikä vaikuttaa toisen opiskelijan koko loppuelämään?

Ja loppusaldoksi jäi…

Blogini keräsi eilisen aikana yhteensä 93 kävijää. Satanen ei mennyt rikki, joten olen siis sittenkin edelleen pettynyt porvareihin. Ei ne olekaan aivan niin ihania.

Kovaa tekstiä muuten alkoi tulla paluupostissa loppuillasta. Toistetaanpa vielä mitä nimimerkki Hra. Yliopisto heitti: “Joo, aika moista tuubaa kirjoittaa kaveri! Valitettavasti kirjoituksestasi huokuu sellainen saamattomuus ja itkemisen meininki. Tollaiset kaverit yleensä itkevät kun itsellä ei ole tekemistä ja eikä saa mitään aikaan. No, ei muuta tsemppiä bisnekseen ja hauska nähdä sieltä jotain aikaansaannosta. Mutta, palaute on aina hyvä antaa ja annan itsekin lehteä lukiessani kritiikkiä värimaailmasta ja ulkoasusta. Niin ja sellaista vielä, et yksinyrittäminen toimii salettiin “

Totta tosiaan, palautetta on aina hyvä antaa. Tosin luonnollisesti leimaudut sitten saamattomaksi itkijäksi. En mä omasta mielestäni paljoa sitä tekstiä kirjoittaessani itkeny, sen enempää ainakaan kuin normaalisti…

*snif*

Aikaansaavuus? Eikös se ole kauheen vaikeeta ja pitää tehdä juttuja ja herätä kauheen aikaisin aamulla ja esittää fiksua ja…

No mutta jos hetkeksi vakavoidutaan, niin kertokaa nyt tiimiakatemialaiset edes, että onko teillä niitä kulttuurialan osuuskuntia siellä vai ei? Jos on, niin mitä ne tekevät? Jos ei ole, niin miksi ei?

Lukekaa näitä kirjoituksia. Löytäkää niitä pointteja ja vastatkaa niihin sen sijaan, että keskittyisitte mielipiteen esittäjän hirttämiseen.

Tuleeko vastaanotto olemaan yhtä lämmin sitten siellä paikanpäällä, kun tulen käymään ja muuttamaan käsityksiäni?

Vielä keksin sanottavaa. En nimittäin ymmärrä kommentoijan valitsemaa nimimerkkiä. “Hra. Yliopisto” tuskin viittaa kommentoijan omaan opinahjoon, sillä Tiimiakatemiahan tuottaa tradenomeja. Ja jos se viittaa minuun, niin opiskeluhistoriani kattaa suurimmaksi osaksi amk:ta, vaikka FM:n oppiarvo tuossa tuli myös vast.ikään saamattomuuksissani vahingossa otettua. Itkin sille.

Täsmäkritiikki räjäytti pankin

Valittaminen kannattaa aina. Jos haluaa huomiota, asioiden tylyttäminen kannattaa aina.

Blogini eräs kirjoitus on kerännyt tämän päivän aikana tätä kirjoittaessa 64 käyntiä, ylivoimaisesti eniten koko tämän blogin olemassa olon aikana. Luultavasti se olisi ennätys myös edellisen blogini numeroihin verrattuna. Suurin osa käynnistä ovat tulleet Facebookin kautta. En omaa Facebook-tunnuksia, enkä niiden eksoottisten käyttäjäehtojen takia sellaista aio hankkiakaan, mutta tiedän aika varmasti mikä yhteisö on klikkauksien takana. Eiköhän se ole se eräs tulevaisuuden porvareita ulostava opinahjo. Juu, tiedätte kyllä keitä te olette.

Kiitos kutsusta muuten, saatanpa tullakin käymään. Kiitos myös loistavista tilastoista. Tarvittiin vain yksi taktisesti suunnattu WordPress-linkkaus. Kiitos. Kumarrus. Toiseen suuntaan.

PÄIVITYS: 73 kävijää. Ja joku kehtaa väittää vastakkainasettelun olevan ohi.

PÄIVITYS 2: WordPress.comin 7. nopeitein kasvava suomenkielinen blogi. Porvarit on ihaniiiii! <3<3<3<3

Hakusanoja nettiin!

On aika palauttaa edellisestä blogistani tuttu feature noin niin kuin hienosti sanottuna. Käsittelemme siis hakusanoja, joilla ihmiset ja tietokoneen näppäimistölle ylettävät eläimet ovat tähän blogiin sattuneet osumaan. Tästä se taas lähtee.

Haku: delta-auto yt

Totta, Delta-Autolla on yt-neuvottelut käynnissä, tai ainakin oli vielä syksyllä. Sen siitä saa, jos ei vaihda asiakkaan rikkinäistä autoradiota toimivaan.

Haku: delta auto jyväskylä

Jos Delta-Auton olemassaolossa ei muuta hyötyä ole, niin ainakin se näköjään vetää ihmisiä tämän blogin ääreen. Mutta niin tosiaan, kyse on siis siitä, miten perseestä Jyväskylän Delta-Auton on.

Haku: habanerohampurilainen

En valitettavasti ehtinyt käydä testaamassa Hesen habaneroburgeria, kampanja päättyi juuri ennen kuin olisin mennyt roskaruoalle. Paskiaiset.

Haku: affi play-asia

Totta, ostamalla pelejä Play-Asiasta kerrytätte minulle affidollareita. Ostakaa niitä siis.

Haku: yargock

Täällähän minä, uuden blogi-identiteetin turvin.

Porvarillisen limboilun ytimessä: Onnellisia ovat siis…

On tietysti hieman mautonta repiä jollekin tulevaisuuteensa positiivisesti suhtautuvalle opiskelijaraasulle uusi persreikä, mutta koska kyseessä on kuitenkin joku kokoomusnuoriin kuuluva seuraava Jorma Ollila, niin turhaa tässä selkärankaa kasvattamaan.

Kävimme elokuvissa tuossa illalla ja hetken mielenhäiriöstä käteeni osui Tiimiakatemian julkaisema Tiimiakatemia magazine (porvalliseen visioon ei näemmä kuulu kyky keksiä omaperäisiä tuotenimiä). Lehden päätoimittaja Petrus Piironen kirjoitti pääkirjoituksessa muun muassa seuraavaa: “Voikin olla, että olet lopen kyllästynyt muutokseen ja taantumaan, joista mediat toitottavat päivästä toiseen. Voi myös olla, että kyseiset aiheet saavat kylmät väreesi liikkeelle. Olet kenties sijoittajana huolissasi sijoituksistasi, yrittäjänä huolissasi yrityksesi menestyksestä, tai työntekijänä työpaikastasi. Opiskelijana saatat olla huolissasi tulevaisuuden työmarkkinoista.” (Noin niin kuin sivuhuomautuksena yksikön toisen persoonan käyttö ei ole asiatekstissä ikinä suositeltavaa, mutta voin olla nykyään yksin mielipiteeni kanssa)

Ketkä puuttuvat Petruksen huolta täynnä olevien ihmisten listalta? Työttömät! Onnellisia ovat siis työttömäksi joko muutoksen myötä jääneet tai jo aiemmin työttömyyden kohtaamat. Tämähän on loistava näkemys, kuin suoraan yt-neuvottelut loppuun käyneen firman pomon suusta.

Muuten sitten lehti olikin aika normi porvarisettiä. Kovasti suitsutettiin Tiimiakatemian ohjauksessa, tai mikä lie akatemian rooli onkin, menestyneitä osuuskuntia. Kulttuurialan osuuskunnat saatikka varsinaiset yritykset loistivat poissaolollaan, luonnollisesti. Tai on se sikäli hämmästys, että kyllähän Jyväskylän AMK:ssa muistaakseni on ainakin viestinnän koulutusohjelma. Eipä porvarillisuuteen kuulu kulttuurin harrastaminen muutoin kuin ostamalla se oman olohuoneen väreihin sointuva taulu taidegalleristilta. Siinä mitään maalauksen merkityksiä silloin tarvitse avata. Pyh mitään hermeneutiikkaa kun pitää painaa tulosta niin maan perkeleesti.

Jeps. Olen muuten perustamassa ihan vakavissaan jonkinlaista yhden miehen yritystä. Aion edetä suunnitelmissani, vaikka Tiimiakatemia magazinen kaltaiset porvarilimboajat minut kovasti yrittävät saada toisiin aatoksiin käyttämällä sanoja kuten muutos, yksilösuoritus, johtajuus, valmennus, onnistuminen ja… *oksennus* “bisnessmaailma. Vaikka miten yrittäisivät. Tässähän ei sitten muuten ole kyse siitä, että kokisin yrittäjyyden jotenkin vaikeana tai uhkaavana. Pikemmin tässä on kyse siitä, että tyypillinen porvariarvomaailma on vaan niin elämänhalun vievää… heh… limboilua, että tekisi mieli lyödä itseään vasaralla päähän että pääsisi näistä suunnitelmista eroon. Tiimiakatemia magazinen ulkoasu kuvastaa parhainten sitä mitä tarkoitan: nätti kiiltävä etusivu, mutta tyhjyyttä ja pinnallisuutta kumiseva sisältö. Jokainen perkeleen aukeama eri värillä, sekä painomusteen haju, joka aivan oikeasti aiheutti minulle päänsäryn.

Valittaminen kannattaa aina, osa 2: Kampanjaburgerit ovat myös “p:stä”

Nyt kun ollaan päästy valittamisen makuun, niin jatketaan samalla linjalla.

Mikä järki on hampurilaisravintoloiden kampanjaburgereissa, kuten Hesburgerin habanero hampurilaisissa? Ne ovat yleensä ylivoimaisesti parhainta, mitä kaiken maailman McDonaldsit tai Heset pystyvät tarjoamaan, mutta ne myös häviävät listalta varsin nopeasti. Miksi näin? Eikö olisi järkevämpää pitää niitä hyviä hampurilaisia jatkuvasti listalla ja pudottaa niitä pois, jos ne eivät mene kaupaksi?

Nytkään en ehtinyt käydä tyyppaamassa Hese habanero burgeria, kun en noissa hampparirafloissa usein viitsi käydä. Tänään oli tarkoitus sunnuntain iloksi mennä, mutta huomasin että habanerot on Hesen listoilta otettu pois. Vielä kerran: miksi? Käyttäen perseilevää kapitalismikieltä, niin katteethan noissa kampanjaburgereissa täytyy olla kohdallaan, koska ne ovat lähes poikkeuksetta hieman kalliimpia kuin normaalit ja joskus jopa pienempiä. Ihmiset silti käsittääkseni ostavat niitä, varsinkin sellaiset, jotka arvostavat hyvän makuisia asioita.

Tämäkin asia on perseestä. Onneksi kebabia saa aina.

Ai niin. Hyvää naistenpäivää! Naiset ovat ihania, tosin ihanin kaikista on tietenkin se oma kultamussukkahöpönassu <3.